Sote-uudistuksen tavoite on turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyshuollon sekä pelastustoimen palvelut. Tästä kaikki puolueet ja ehdokkaat ovat yhtä mieltä.
Tavoitteena oleva yhdenvertaisuus vaatii yhdenvertaiset resurssit. Aiemmin kunnat rahoittivat sote-palvelut, nyt rahoitusvastuu siirtyy kokonaan valtiolle. Valtio antaa hyvinvointialueelle rahapotin, jolla alueen palvelut on järjestettävä. Rahajaon taustalla on asiantuntijoiden laatima malli, jossa asukasluvun lisäksi huomioidaan tarvekerroin, jonka suuruuteen vaikuttavat alueelliset erot etenkin asukkaiden sairastavuudessa mutta myös mm. tulo- ja koulutustasossa, asumismuodossa jne. Näin ne alueet, joissa ihmiset sairastavat enemmän, saavat suhteellisesti enemmän rahaa. Tähän tarvevakiointiin perustuvat hyvinvointialueiden rahoituslaskelmat.
Köyhän Pohjois-Karjalan kannalta tämä on lähtökohtaisesti hyvä asia. Rahoituksessa on kuitenkin sisällään merkittävä epäoikeudenmukaisuus: Pohjois-Karjala ei saa em. tarvevakioitua asukaskohtaista rahoitusta, vaan sitä leikataan pysyvästi toistaiseksi. Ensimmäisen vuoden vaje on jopa 60 miljoonaa! Pohjois-Karjalassa rahoitus on siirtymäkauden jälkeenkin pysyvästi alimitoitettu n. 25 miljoonaa euroa vuodessa tarvevakioitua pienemmäksi. Meidän on siis järjestettävä yhdenvertaiset palvelut vähemmällä rahalla = vähemmällä henkilökunnalla kuin muualla Suomessa. Tätä ei voi hyväksyä! On käsittämätöntä, että alueemme kansanedustajat eivät ole asiaan puuttuneet.
Hallituspuolueet ovat suunnitelleet hyvinvointialueille myös uutta verotuksen tasoa, maakuntaveroa.
Maakuntavero murentaisi lisää yhdenvertaisuutta, sillä maalaisjärjellä ajatellen on selvää, että maan köyhemmiltä alueilta ei ole mahdollista kerätä yhtä paljon verotuloja kuin maan vauraimmilta alueilta. Rahoituksen eriytyminen johtaa palveluiden eriytymiseen. Lisäksi maalaisjärki sanoo, että jos valtion ja kunnan lisäksi myös valtion väliportaan hallinto verottaa kansalaisia ja yrityksiä, niin jokaisen työssäkäyvän ja eläkeläisen verotus kiristyy entisestään.
Tehokas, nopea ja vaikuttava toiminta on taloudellista myös terveydenhoidossa ja sosiaalipalveluissa. SiunSoten osaava henkilökunta on näyttänyt pystyvänsä pienilläkin resursseilla vaikuttavaan ja hyvää hoitoon. Nyt on huolehdittava siitä, että saamme oikeudenmukaiset voimavarat sote-palveluiden järjestämiseen. Tämä on jokaisen Pohjois-Karjalan tulevaisuudesta huolta kantavan toimijan tärkein tehtävä.
