Ylipäällikkö Mannerheimin ensimmäinen päiväkäsky 1.12.1939 päättyy sanoihin: ”me taistelemme kodin, uskonnon ja Isänmaan puolesta.” Nämä ovat edelleenkin kelvolliset perusarvot, joille suomalaista elämäntapaa ja yhteiskuntaa voidaan rakentaa.
Koti on paikka, jossa elämisen mallit opitaan ja arvopohja syntyy. Kotona pitäisi olla hyvä ja turvallinen olla. Suurperheitä on nykyisin vähemmän. Ennen oli tavanomaista, että samassa taloudessa eli vähintään kolme sukupolvea. Nykyään moni asuu yksin. Osalle se on valinta, mutta moni asuu olosuhteiden pakosta yksin. Yksinäisyyttä on vaikea taittaa, jos välittäminen on ulkoistettu yhteiskunnalle. Avainasemassa ovat läheiset ja ystävät. Sosiaalinen media saattaa yksinäisyyden tunnetta helpottaa, mutta se ei korvaa läheisyyttä.
Koti tarkoittaa monelle perhettä. 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla ns. ydinperhe – yhdessä lastensa kanssa asuvat isä ja äiti – muodostui tavoitetilaksi. Sittemmin perhe-elämä on moninaistunut. Yksinhuoltajan usein raskasta arkea pyörittää maassamme lähes 125 000 henkilöä. Erilaisia uusperheitä on yli 51 000. Perhepolitiikan päätöksissä tulee huomioida perheiden monimuotoisuus. Meillä on adoptio-, tuki-, sijais-, sateenkaari-, uus-, – yksinhuoltaja- ja monikkoperheiden lisäksi kahden kulttuurin sekä maahanmuuttajataustaisia perheitä. Tärkein on muistettava: lapsilla on oikeus perheeseen.
Uskonto luo lohtua monille. Useimmat meistä haluavat uskoa johonkin suurempaan. Jokainen kaipaa sisäistä tasapainoa ja rauhaa kaiken hälinän ja kiireen keskellä. Uskonnon varjolla on historiassa syyllistytty myös hirmutekoihin. Näin tapahtuu tänäkin päivänä, vaikka mikään uskonto ei kehota tappamaan. Kristinusko ja sen etiikka ovat luoneet pohjan länsimaissa niin lainsäädännölle kuin yhteiskunnan muullekin normistolle. Suomalaista elämänmuotoa on muovannut etenkin luterilaisuus. Arvostamme työtä, rehellisyyttä sekä vähäeleisyyttä. Itä-Suomessa myös ortodoksisuus on vahvaa. Ortodoksisella kirkolla on kolme hiippakuntaa. Kuopion ja Karjalan hiippakunnan keskus on Kuopiossa, jossa toimii myös kirkon palvelukeskus ja kirkkomuseo RIISA. Joensuuhun sijoittuvat Ortodoksinen seminaari ja teologinen koulutus.
Isänmaan rakkauteni vahvistui merkittävästi lukioikäisenä vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa. Kansainvälistyminen on Suomen menestykselle välttämätöntä, mutta myös yksilölle maailman laajempi tarkastelu on opettavaista. Kattava terveydenhuoltomme ja maksuton koulutusjärjestelmämme ovat maamme kiistattomia saavutuksia. Nämäkään eivät olisi mahdollisia ylläpitää ilman työtilaisuuksia tarjoavia yrityksiä. Työtä tekevät maksavat veroja, joilla palvelut maksetaan. Työn ja maanpuolustushengen lisäksi arvoissamme myös sivistys nousee korkealle. Koulutukseen pohjautuvaa mahdollisuuksien tasa-arvoa haastaa kaupungistuminen ja maaseudun autioituminen.
Suomi on monella mittarilla maailman paras maa asua. Karjala-Savo akselin elinvoiman eteen on kuitenkin ponnisteltava, jotta Suvivirsi kaikuu komeasti kouluvuoden päätteeksi vielä 2030-luvullakin koko Itä-Suomessa.
Timo
Julkaisen helmikuussa aakkosblogia. Blogitekstien tarkoituksena on tarkastella yhteiskunnallisia asioita ja toisaalta kertoa jotain henkilökohtaisempiakin juttuja – hieman kirjaimesta ja fiiliksestä riippuen.
